AVIOVARALLISUUSOIKEUS
Avioeroon liittyvät kysymykset, avioehto ja varallisuussuhteet – missä voisimme olla avuksi?
Avioliitolla on merkittäviä varallisuusoikeudellisia vaikutuksia, jotka kannattaa tiedostaa avioliittoa solmiessa. Avustamme kaikissa aviovarallisuuteen liittyvissä kysymyksissä, kuten avioehtoihin, varallisuussuhteisiin ja avioeroon liittyvissä asioissa. Laadimme lisäksi muun muassa myös ositussopimuksia ja kansainväliseen avioliittoon liittyviä kysymyksiä.
AVIOVARALLISUUSOIKEUS
Tietoa osituksesta
Avioliittolaki perustuu aviopuolisoiden omaisuuden erillisyyden periaatteelle, eli avioliiton aikana kummallakin puolisolla on omat varansa ja velkansa. Avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteisyys realisoituu vasta avioliiton päättyessä.
Avioliitto päättyy avioeroon tai toisen puolison kuolemaan. Tällöin on suoritettava omaisuuden ositus. Osituksessa molempien aviopuolisoiden avio-oikeuden alainen netto-omaisuus eli varat vähennettynä veloilla, lasketaan yhteen ja puolitetaan, jolloin saadaan avio-osa. Osituksessa varakkaampi puoliso luovuttaa toiselle puolisolle tasinkoa niin paljon, että molemmille tulee avio-osan suuruinen omaisuus.
Avio-oikeuden piiriin kuuluva omaisuus määräytyy ositusperusteen syntyhetken perusteella. Ositusperuste syntyy avioerohakemuksen vireille tullessa tai toisen puolison kuollessa. Tämän jälkeen saadut varat eivät kuulu osituksen piiriin. Sama koskee puolisoiden velkoja. Siten esimerkiksi avioeron vireilletulon jälkeen otettua velkaa ei oteta huomioon nettovarallisuutta laskettaessa.
Ositus voidaan toimittaa joko osapuolten keskenään tekemällä sopimuksella tai pesänjakajan toimitusosituksena. Pesänjakaja on käräjäoikeuden määräämä ulkopuolinen henkilö, tavallisesti asianajaja. Toimitusositus on tarpeen tilanteessa, jossa osapuolet eivät ole päässeet sopimukseen osituksesta.
Sopimusositus on lähtökohtaisesti lopullinen ja osapuolia sitova. Sen sijaan pesänjakajan toimittamaa ositusta on osapuolilla oikeus moittia käräjäoikeudessa.
Avioliiton päättyessä toisen puolison kuoleman johdosta jää ositus monesti käytännössä tekemättä. Tästä ei välttämättä ole haitallisia seurauksia, jos puolisoilla on yhteiset lapset, eivätkä puolisot ole tehneet erillisiä testamentteja. Monessa tapauksessa osituksen tekemättä jättäminen voi kuitenkin aiheuttaa yllättäviä seuraamuksia ja myös taloudellisia menetyksiä. Usein ongelmilta olisi vältytty, jos kuolinpesän osakkaat olisivat ajoissa konsultoineet pätevää asianajajaa.
Ositusvaade ei vanhene
Avioerotilanteessa ositus on käytännön syistä yleensä pakko tehdä, mikäli puolisoilla on yhteistä omaisuutta. Jos taas yhteistä omaisuutta ei ole, saattaa ositus jäädä tekemättä tai asia jätetään suullisten puheiden varaan. Tästä voi aiheutua ongelmia myöhemmin, koska puolison oikeus vaatia ositusta ei vanhene. Asia voi aktualisoitua kymmenien vuosienkin kuluttua esimerkiksi toisen jälkeen tehtävässä perunkirjoituksessa. Tästä syystä avioerotilanteessa olisi syytä aina laatia aina osituskirja.